MOONSORROW

SUDEN UNI (2001)

Primer larga duración de Moonsorrow en donde definitivamente ya integran totalmente en su sonido los elementos folk que en venideras ediciones cobrarán todavía más protagonismo. Desde el comienzo de "Suden Uni" y el aullido de un lobo ya podemos intuir un mayor ambiente pagano y folk en su propuesta. Los temas siguen siendo en la mayor parte de los casos extensos, con salvedad de un par de ellos instrumentales más concentrados. La larga duración de las canciones permiten ofrecer a la banda todos lo recursos de los cuales hacen gala, conservando siempre una vertiente black, gracias a unos riffs de guitarra portentosos y al buen hacer a la batería de Marko Tarvonen, la acertada incorporación de instrumentos folk como el acordeón o la flauta transportan al oyente una época medieval, salvaje y de mayor presencia y contacto con la naturaleza. Aspecto que se enfatiza con la narración de algún hecho de la historia finlandesa como el del campesino Lalli a lo cual también se une el aspecto único que le da a la musicalidad el uso del finlandés en sus textos. Los primos Sorvali vuelven a estar soberbios a las voces, con esa mezcla entre agresividad y partes limpias. Este álbum se nutre de la influencia de Bathory, imposible no rememorar a Quorthon por la atmósfera creada, y aunque hasta podamos pensar en un ambiente festivo y alegre no llegan a desbordar y a convertirse en un ambiente de taberna, para eso ya esta el bonus incluido en la reedición. Entre los seguidores del folk, viking, este álbum seguramente ocupa un lugar destacado pero supongo que para quien fue importante fue para la propia banda. (8,6).

1. Ukkosenjumalan poika 06:09

 Kun toinen salama maahan löi 

Hän tointui unestaan. 

Tahtoi hän kokea voimiaan, 

Ne liian heikoiks' osoittain. 

Aikuistua saanut vielä ei, 

Ei hallita ukkosta. 

Oli pojan ensin nöyrryttävä, 

Opittava jumalain mahti. 

Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan, 

Halki taivaiden viha kaikui! 

Nuorukainen pilven päällä ratsastaa. 

Liian nuori salamoita kantamaan. 

Kulkee yksin kunnian polkuaan. 

Voimattomuus taitonsa musertaa. 

Hän liikaa uhosi - kirouksen ansaitsi. 

Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan, 

Halki taivaiden viha kaikui! 

Häväisten hänet karkoitettiin, 

Pois pilviltä isänsä.

2. Köyliönjärven jäällä (Pakanavedet II) 06:30

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan Totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika - Puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. (voittajansa) Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat; Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi. Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti, Oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival... "Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja, Tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan. Lukuisten vuosien kuluessa, Tahtonaan nöyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan He sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan Voimallisilla aseillaan. Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin, Ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto, Pakotettiin häpeään." (kohtalonsa) Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta, Mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä. Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat, Vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata. 

3. Kuin ikuinen 07:20

  Katseessani kirkas valo 

Matkaan läpi autiuden. 

Kenttä taistelun taakse jäänyt 

Vain toistaa vaimeita kirouksiaan. 

Veljeni ja viholliseni; 

Ei kukaan heistä sano sanaakaan. 

Miekan terän tunsin rinnassani, 

Nyt kuulen kutsun Tuonelan. 

Sade huuhtoo tuhot taistelun, 

Vereni virtaansa vie. 

Alla tähtitaivaan pohjoisen 

Vaan en (enää) päällä maan... 

Turhaan pelkäisin saapumista 

Kuolemattomien keskuuteen. 

Käsi kädessä ikuisuuden 

Hyppään reunalta tyhjyyden.

4. Tuulen koti, aaltojen koti 04:02  instrumental

5. Pakanajuhla 06:45

Veljet sekä siskot, Kokoontukaamme yhteen pöytään! On meidän malja nostettava Uudelle jumalalle. Tähden alla syntynyt Meidän seuraamme nyt liittyy. Hän syö kaikki pöydän antimet Ja vapahtajaksemme ilmoittautuu. Ketk' asettivat sankarinsa juhlittaviksi Aina meidän pyhiemme aikaan? Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä! Juopot eivät ulos astu lain, Valvova isäntä vaihtuu vain. Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa Seuraa loputon pimeä yö. Pian suden uneen Taas vaipua saa...  

6. 1065: Aika 11:02

 Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat, 

Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut. 

Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat, 

He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa. 

He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa 

Ja etenivät voittoisasti perääntymättä. 

Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla; 

Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata. 

Koskaan eivät he uhkaa väistäneet, 

Tarttuivat kirveisiinsä jumalten. 

Vastus kuitenkin vahvistuneena 

Päättänyt oli heidät musertaa. 

Oli kääntyvä uusi sivu 

Taistelussa ruttoa vastaan. 

Eihän kunniaa voi saavuttaa 

Jos jättää kokematta kuoleman. 

...jäätyi verensä hankeen. 

Valtakautensa lepää nyt pohjassa - 

Ylväs liekki sammui, vaan silti 

Voittaja saa häpeää kantaa: 

He hukuttivat myös kunnian. 

Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas, 

Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin. 

Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa; 

Voi menneisyyteen itseämme emme unhoittaa. 

On aika pysähtynyt.

7. Suden uni 01:05  instrumental

  42:53